1960-luvulla en käynyt usein Tornissa. Se ei olisi sopinut 60-luvun opiskelijan statukseen. Mutta Torni ei unohtunut. Toimin hyvin nuorella iällä syksyllä 1964 saksan ja ranskan kielen vt. vanhempana lehtorina Tornin vastapäätä Ressussa. Katselin mietteliäänä Tornin julkisivua Ressun opettajanhuoneesta. Tornilla oli jo tuolloin erikoissija mielessäni. 

Kun valmistuin filosofian kandidaatiksi pari vuotta myöhemmin, vein äitini Torniin syömään. Se oli hyvinvoinnin ja menestymisen symboli nuorelle miehelle, joka hiukan aikaisemmin oli ostanut itselleen nahkaiset liivit.


Tarmo Kunnas